”Broileri kasvaa vapaana hallissa. Broilerikasvattamoissa on kerralla keskimäärin 40 000 broileria. Kasvatushalli voi olla jaettu useampaan osastoon ja joillakin broilerikanaloilla on useita kasvattamorakennuksia. Lintuja on keskimäärin 20 yksilöä neliömetrillä, mutta ne saavat liikkua vapaasti hallissa”.

Kuva ja lainaus: ruokatieto.fi

… ai no ei kait siinä sitten mitään, jos kerran saa liikkua ihan vapaasti! Näyttää tilavalta.

Lisää tietoa broilerin elämästä Ruokatiedon opetusmateriaalista. ”Ruokatieto, suomalaisen ruokakulttuurin asialla”.

Psst… Katjan teksti Älykkyystestissä eläin kannattaa ehdottomasti lukea!

The post Broitsu ja sen kaverit appeared first on Kemikaalicocktail.

Arvasin, että eilinen blogaukseni kirvoittaa osan teistä kritiikkiin. En ole kasvissyöjä, mutta suosin lihaa, joka on mahdollisimman eettisesti tuotettua. Tässä vastauksia kysymykssin ja kommentteihinne:

1) ”Vauvaeläimen syöminen eettistä?! Itse tosin pidän epäeettisenä myös sitä kananmunan syömistä”. Aivan. Ajattelemme eri tavoin. Minä ajattelen näin: jos eläin on elänyt hyvissä oloissa ja se on teurastettu mahdollisimman fiksusti (ei pitkiä kuljetusmatkoja ja nopea terurastustilanne jne.) on minusta sama, minkä ikäinen eläin on. Kuulostaa ehkä raadolliselta, mutta niin ajattelen.

2) ”Muistaakseni kun joskus kerroit että syöt lihaa vain harvoin, mutta nyt sitä tarvitsisikin syödä enemmän kun ryhdyt muuttamaan elintapoja terveellisemmiksi ja alat urheilla. Aivan järjetöntä!” On totta, että aikaisemmin söin lihaa vain noin kerran kuussa. Imettäessä olen kuitenkin huomanut, että proteiinin tarpeeni on ihan järjetön, enkä toistaiseksi ole tullut toimeen ainoastaan kasvikunnan antimilla, mutta käytän kyllä soijatuotteita monesti viikossa, ja haluankin huomauttaa, että eilinen postaukseni sisälsi vasta osan personal trainerini ruokaohjeista! Olen aivan vakuuttunut ja tiedän, että urheilija pärjää kasvisravinnolla! Tällä hetkellä vaan satun olemaan imettävä urheilija, ja koen, että tarvitsen lihaa. Pidän myös lihan mausta, eikä eettisen lihan syöminen toisinaan ole musta väärin. Päivittäinen lihan syöminen ei ole ekologista.

3) ”Onko Helsingissa tosiaan niin surkeat kaupat, ettei sieltä saa luomulihaa?” Kyllä täältä Malmilta luomulihaa saa, mutta vaihtoehtoina on sian- ja naudanliha, joiden maku ei mua miellytä. Keskustassa on halleissa paremmat valikoimat.

4) ”Jos lihaa ei saa ihan kovin läheltä, niin kantsii käydä vaikka pari kertaa kuussa jossain isommassa kaupassa ja ostaa sieltä luomulihaa pakkaseen. Tai liittyä luomupiiriin.” Piiriin ollaan liittymässä, tai siis aletaan tilata raaka-aineita suoraan tilalta. Tästä pian enemmän!

5) ”Miksei muuten luomupiireistä ole ollut vielä mitään puhetta (muistaakseni) kempparissa? Loistavia organisaatioita”. Postaus tästä aiheesta on yksinkertaisesti jäänyt tekemättä, vaikka usein olen aikonut. Tulossa siis.

6) …eikä se suhteellinen eettisyys karitsan jauhelihassa (ulkoilevat ja syövät ruohoa) tietty myöskään takaa sitä, etteikö elukoille olisi voitu syöttää antibiootteja tms”. Ei niin, mutta on hyvä tiedostaa, että myös luomussa saa käyttää antibiootteja. Tosin luomueläimet on tavanomaisia tehoelukoita puolet pidempään telakalla antibioottien käytön jälkeen.

7) Epilepsylle: en pidä kommenttiani siitä, että ei tee mieli paljain käsin hikoilla muovipainojen kanssa kovinkaan hysteerisenä tuoreen bisfenoliuutisen jälkeen.

… ja se, että kikherneen toinen nimi on garbanzopapu oli mulle uutta. Kiitti Iines

Ymmärrän täysin, että kritisoitte mua lihan syömisestä. Haluan kuitenkin painottaa, että suosin kotimaista ja niin eettistä lihaa kuin mahdollista, ja olemme liittymässä systeemiin, jossa raaka-aineet saa suoraan tilalta himaan. Toiveissa on myös, että saisin kehitettyä taloyhtiömme kanssa jonkinlaisen lihanhankintasysteemin, jossa ostetaan tyyliin kokonainen poro ja sitten jokainen saa siitä osansa jne. Katsotaan miten projekti etenee.

The post Vastauksia lihakysymyksiinne appeared first on Kemikaalicocktail.

Avauduin liha-ahdistuksestani naapurin Leenalle ja kas, sain kauppareissulta tuliaisina 400 grammaa hirven jauhelihaa. Kiitos Leena! Tämä eläin on ainakin kasvanut vapaana sille ominaisessa ympäristössä, eikä sitä ole ruokittu jollain hemmetin soijalla.

En olekaan koskaan aikaisemmin kokkaillut mitään hirven jauhelihasta (ja okei, en kokkaa tälläkään kertaa, ruoan valmistaa rakas mieheni), saas nähdä mitä syntyy.

… ja laitetaan nyt vielä oikein virallinen ilmoitus: HALUAN ALKAA OSTAA RIISTAA VÄHÄN ISOMMISSA KÖNTSISSÄ JA JAKAA SITÄ NAAPURIEN KESKEN, KELLÄ OIS DIILATA? Tänne Malmin suunnalle pitäis siis saada ja useampi talous olisi kiinnostunut asiasta. Yhteydenotot osoitteeseen kemikaalicocktail@gmail.com.

The post Naapurirakkautta appeared first on Kemikaalicocktail.

Kaikki taitavat jo tietää, että lehmien pierut ovat kasvihuonekaasuongelma. Lehmiä on hitosti ja ne pieree, noh, hitosti. Tässäkö siis tulevaisuus?

Kuva: environmentalgraffiti.com

No ei. Kyse on tutkimuksesta, jossa selvitettiin, paljonko lehmät tuottavat metaanipäästöjä. Kappas vaan: kun lehmille syötettiin viljan sijaan muun muassa apilaa ja sinimailasta (niiden luontaista ravintoa), vähenivät niiden metaanipäästöt 25%!

Kannattaisi vissiin antaa elikoiden syödä sitä, mitä ne luonnostaankin popsisivat…

Voit lukea koko jutun täältä.

The post Pieruongelma appeared first on Kemikaalicocktail.

Kerroin teille loppuvuodesta, kuinka naapurimme toivat minulle kauppatuliaisiksi hirven jauhelihaa. Hämmennykseni oli aika suuri kun kuulin, että toisinaan hirven jauhelihaan sekoitetaan sikaa. Soitin heti Jättijakoon, josta liha oli ostettu, ja tiedustelin asiaa. Minulle kerrottiin, että ainakaan heillä ei hirven jauhelihan seassa ole mitään muuta lihaa ja että siitä kyllä mainittaisiin tuotetiedoissa. Onneksi. Toivottavasti kaikkialla toimitaan näin eikä sikaa myydä hirvenä muuallakaan.

Hämmentävää on se, että sikaa kuulemma sekoitetaan hirveen paisto-ominaisuuksien paranemiseksi (jos olen oikein ymmärtänyt). Itse en kuitenkaan huomannut ruokaa valmistaessani jauhelihassa mitään ongelmaa. En siis tajua täysin, miksi sitä sikaa pitää tunkea hirven sekaan. Saa valistaa!

The post Hirvi hirvenä ja sika sikana appeared first on Kemikaalicocktail.

Syöpäjärjestöt varoittelivat vastikään, että suomalaiset syövät liikaa lihaa, kuulemma 200 grammaa päivässä. Meinasi mennä iltatee väärään kurkkuun. PÄIVÄSSÄ?! Itse syön tuon määrän lihaa ehkä kuukaudessa, enkä todellakaan mitään makkaroita ja eineslihoja.

Kuva: Heli Kaski / YLE

Suomalainen lihansyöjä syö keskimäärin yli 200 grammaa lihaa ja lihavalmisteita päivässä, kun syöpäjärjestöjen mukaan lihaa saisi syödä korkeintaan 300 grammaa viikossa…. >>> LUE KOKO JUTTU UUDESTA MUSTASTA.

The post Liikaa lihaa appeared first on Kemikaalicocktail.

Näissä Atrian älyttömän mainoskampan höyryissä on ehkä ihan hyvä muistaa muutama perusasia broilerista.

Vaikka iloinen Kana tepastelee Atrian mainoksessa hassu salapoliisi perässään, ei broilerin tehotuotannossa ole mitään hauskaa tai sympaattista. Eikä se Kana ole tänään sen onnellisempi kuin viime vuonnakaan.

2000-luvun broilerintuotanto Suomessa pyrkii äärimmäiseen tehokkuuteen ja lintujen nopeaan kasvuun. Suomalainen kuluttaja haluaa broilerinsa vaaleana rintafileenä tai suikaleina, joten vastaus kysyntään on amerikkalaisen Aviagen-yhtiön kehittämä Ross 508 broilerihybridi.

Broilerihybridi on kehitelty tarkasti suomalaiskuluttajan vaatimuksiin: se kasvaa nopeasti ja oikeista paikoista. Ross 508 –hybridiä syötetään kasvattamossa jatkuvasti. Lintujen yön pituus tehdään keinovalolla muutaman tunnin mittaiseksi, jotta ne söisivät suuren osan vuorokaudesta. Kuudessa viikossa Ross 508 on kasvanut 1.7kg painoiseksi, jolloin se on valmis teurastettavaksi. Sen ruumis on suunniteltu nimenomaan paloittelua varten; rintalihakset ovat Ross 508:n suurin ruumiinosa, joten niistä riittää fileitä ja suikaleita.

Lue lisää kanasta nimeltä Ross 508  Yle:n sivuilta.

Lue myös Katjan avautuminen aiheesta.

The post Atrian(kin) kana on jenkkihybridi appeared first on Kemikaalicocktail.

The post Itämeren villin lohen ostamista vältettävä appeared first on Kemikaalicocktail.

Sitä alkaa ilmeisesti olla ympäristönsä vaikutuksesta yhä enemmän kiinnostunut ja tietoinen siitä, mitä suuhunsa laittaa. Oma päätökseni on toistaiseksi vielä ollut syödä lihaa. En ole verisen pihvin ystävä, mutta vaaleaa lihaa syön mielelläni. Sen kun sanotaan olevan punaista terveellisempää.

Ei-niin-salainen paheeni on lapsuudesta asti ollut kaupan tiskiltä ostettu tihkuvan mehukas paistettu broileri, tiedättehän. Tehotuotetun eläinparan syönti ei kuitenkaan enää ole vuosiin tuntunut ajankohtaiselta, saati sitten miellyttävältä.

Siksipä olinkin niin iloinen, kun kuulin, että kauppoihin on vihdoinkin tullut myntiin kotimaista luomubroileria!

Ilouutisen takana on Lallin luomu/Luomu Invest Oy:n tuotemerkki L’Uomu Nokka; ensimmäinen suomalainen jatkuvaan kasvatukseen tullut luomubroileri. Tuotetta ovat kaivanneet muutkin kuin minä, se kun taitaa olla vähittäiskaupan tämän hetken kysytyin ”eioo”-tuote.

”Tavoitteenamme on luoda Suomeen pysyvästi luomubroilerin kasvatustilat. Haluamme tuoda ruokapöytiin hyvää ja luonnollisen pituista elämää eläneen kananpojan, jotta voimme tarjota alkuperäisen makuista ja näköistä ruokaa kuluttajille.”

- toimitusjohtaja Arto Jokinen / L´Uomu Nokka

L’Uomu Nokka- kananpojat ovat alkuperältään ranskalaista luomurotua, joka pystyy ja saa liikkua vapaasti.  Ne kasvavat tällä hetkellä kolmella tilalla Loimaalla, Peräseinäjoella ja Punkalaitumella. Puolet kananpoikien ravinnosta on omien tilojen luomuviljaa, toinen puolikas luomurehua, mikä takaa ravinteiden saannin. Liikkumatilaa ja valoa on tarjolla runsaasti, sekä ulkona että sisällä.

Kuva: L’Uomu Nokka

Tuottajan mukaan luomubroileri eroaa tehotuotetusta maultaan ja rakenteeltaan. Kun kananpoika saa elää alkuperäisen rodun pituisen ja tapaisen elämän, on liha kuulemma rakenteeltaan tiiviimpää ja aromiltaan monivivahteisempaa. Luomubroileri on myös – luonnollisesti – GMO-vapaata.

Mutta muuttaako luomuleima broilerinkasvatuksen täysin hyväksyttäväksi? Ei pelkästään, kirjoittaa tietokirjailija Elina Lappalainen Syötäväksi kasvatetut -blogissaan.

”Kannatan sitä, että kuluttaja saa äänestää kukkarollaan eläinten tuotantotavoista. Jotta kuluttaja voi vaikuttaa, tuotteiden on löydyttävä kaupan tiskistä. Siksi vaihtoehtojen tarjoaminen on hyväksi. Mitä suurempi osa tavallisen broilerin syöjistä siirtyy luomubroileriin, sen suurempi vaikutus sillä on eläinten hyvinvointia ajatellen.

Luomubroilereissa näyttää selvästi olevan eläinten hyvinvointiin liittyviä parannuksia normaalituotantoon verrattuna. En silti kykene varauksetta suosittelemaan sitäkään. Luomu ei ole sellainen omantunnon puhtaaksi pesevä leima, joka takaisi eläimille hyvän elämän. En ole varma onko sillä kanalle eroa, elääkö se 4000 vai 12 000 linnun parvessa. Ilmeisesti kana tunnistaa korkeintaan 80 lintuyksilöä, sen suuremmissa ryhmissä hierarkian muodostaminen ei onnistu. Ja vaikka nämä linnut syövät luomusoijaa, soijaa se on silti. Ja on muitakin kohtia, joissa tuotanto on normaalia parempaa, mutta sisältää silti kompromissin. Luomubroilerikaan ei elä luonnonmukaisesti ja täysin lajityypillisesti kanan elämää. Luomunkin on oltava tuottajalle taloudellisesti kannattavaa.”

– Elina Lappalainen / Syötäväksi kasvatetut

Mikäli broilerinlihaa haluaa syödä, on luomubroileri siis varmasti tehotuotettua parempi vaihtoehto. Hinta on suolainen: rintapalan kilohinta on about kaksinkertainen ”normaaliin” verrattuna, mutta se ehkä tekee broilerista enemmän spesialiteetin kuin jokapäiväisen arkiruoan. 

Mutta maku, se on tietysti tärkein. Sain maistella L’Uomu Nokka -broileria tuotemerkin lanseeraustilaisuudessa. Ainakin niiden herkkujen perusteella olen täysin valmis luopumaan siitä tirisevästä tehobroilerista ja vaihtamaan sen luomulaatuiseen.

Luomubroileria saa jo ainakin S-Ryhmän kaupoista, hyvin varustelluista ruokakaupoista ja Kauppahalli24-verkkokaupasta, sekä tuoreena että pakasteena. 

Jutun kirjoitti Kemikaalicocktailin toimittaja Eeva Kortekangas-Kalmari

The post Vihdoinkin: suomalaista luomubroileria appeared first on Kemikaalicocktail.

Lähipiirissä moni osallistuu tammikuun vegaanihaasteeseen. Itsekin ehkä osallistuisin, ellei perheessä olisi 4-vuotiasta, joka on sekasyöjä. Voitaisiin toki olla vegaaneja kuukauden ajan koko perhe, mutta nyt univajeissa ja imetysrumbassa ei tee mieli laittaa esikoisen ruokailuja uuteen uskoon. Olisi kyllä kiva testata vegaaniutta, en ole koskaan kokeillut. Ehkä siis myöhemmin tänä vuonna otan haasteen vastaan minäkin. Se olisi ihan fiksuakin, koska Sam on aina syönyt tosi vähän lihaa ja nyt ollut kesästä saakka täysin kala-kasvis -linjalla. Olisi helppoa, kun kaikki söisimme samaa. Parhaillaan minä olen meillä se, joka hoitaa esikoisen lihahommat, eli maistaa esimerkiksi ravintolassa lihapullia tai kanaa, että maku on ok, ettei ole liian vahvoja mausteita lapsen makuun.

Syön kala-kasvispainotteisesti, mutta jääkaapissamme on lihaa yhdessä muodossa: kalkkunaleikkeleinä, jotka ovat mun hätävara, jos/kun on päiviä, ettei vauva-arjelta ehdi tehdä ruokaa. Proteiinin himo on näet ollut nyt imetysaikana kova ja vaikka vetelen kananmunia ja papuja melkein päivittäin ja tofuakin enemmän kuin koskaan aikaisemmin, on välillä vaan sellainen olo, että on pakko saada lihaa. Juuri tänään oli tyypillinen päivä: aikataulut kusahtivat ja lounaani oli avokado ja kolme kalkkunaleikkelettä.

Olen ollut sekasyöjä aina, mutta viimeiset 7-8 vuotta on ruokavalio ollut kasvis-kala -painotteinen. Treenivuosi 2013 aiheutti piikin lihan käytössäni, mutta isoin osa syömästäni lihasta oli riistaa, jota valmistin usein kotona salilta tultuani.

En koe lihan syömisessä olevan mitään väärää. Minusta ihmisellä on oikeus tappaa eläin ja eläimellä on oikeus tappaa ihminen. Tehotuotantoa vastustan tietenkin (minusta se lähentelee kidutusta), mutta jos eläin kasvaa olosuhteissa, joissa sillä on hyvä olla, on minusta lihan syöminen ok.  Moni on eri mieltä ja ymmärrän senkin ajattelutavan hyvin. Kotonani asuu nimittäin sellainen ja tulemme ihan hyvin toimeen.

Tehotuotantoa en voi käsittää. Tiedän hyvin, että ne jääkaappini kalkkunaleikkeleet eivät ole luomuja, mutta hitto vie: ostaisin heti, jos sellaisia olisi! Siksi olinkin superiloinen, kun Suomessa saatiin viime vuonna viimein myyntiin luomubroileria. Eeva kirjoitti aiheesta postauksenkin. Kannattaa lukea se, juttu nimittäin perustelee sen, miksi minusta esimerkiksi näitä postauksen broitsuja on ok syödä. L´Uomu Nokan perustaja sattuu vieläpä olemaan rakkaan ystäväni kummisetä, tiedän siis kuviosta vähän enemmän kuin vain sen, mitä firman nettisivuilla lukee. L´Uomu Nokka oli mukana Kempparin viimeisimmässä uutiskirjeessäkin, tiedoksi niille, joille ei uutiskirjettä tule.

Taannoin oli vähän isompaa syytä juhlaan ja halusin joulun pyhinä kestitä erästä ystävää. Päätin blogin viimeisimmän uutiskirjeen reseptin innostamana valmistan ekaa kertaa koskaan lintua. En kuitenkaan arvannut, kuinka vaikeaa tällaiselle cityhipille on ”hieroa lihaksiin mausteita” ja ”sitoa sääret ristiin”.

Tsekkasin tuottajan sivuilta jälleenmyyjät ja aloin soitella kauppoihin. Tuote oli loppu melkein kaikkialta, varmaan juuri pyhien vuoksi. Luomubroileri on hyvä vaihtoehto joulupöytään, kinkun tilalle, joku muu oli vissiin miettinyt samaa. Lopulta löysin broitsuni Arabian S-marketista, jonne kärryttelin. Nappasin jäisen möhkäleen pakastealtaasta sekavin tuntein (en osaa selittää miksi) ja menin kassalle.

Kotona jätin linnun sulamaan jäkikseen ja jatkoin projektia seuraavana päivänä.  Sulanut lintu tuntui ihan vauvalta. Siis ihmisvauvalta. Tuollaiselta, jota olen tässä viimeiset kuukaudet hoivannut. Minua alkoi ahdistaa ja vaikka tiesin, että lintu on elänyt luonnollisen ja hyvän elämän, koin silti olevani tekemässä jotakin väärää. Käsittelinhän ruumista. Aika hassua, että en koe yhtä vahvoja fiiliksiä kalkkunasiivujen äärellä, vaikka tehotuotanto vihaksi pistääkin. Ja vaikka ne kalkkunasiivutkin ahdistaa. Tämä kokonaisen linnun käsittely, raajoineen ja siipineen, oli jotenkin kummallinen juttu.

En silti halua nyt jeesustella: minusta eettisen lihan syöminen on todella okei. En kuitenkaan söisi lihaa päivittäin. Laadukas liha on minulle kuin juhlaruokaa, harvinaista herkkua, eikä edes luomulihaa tai riistaa tarvitse päivittäin tai joka viikko. Jos lihaa olisi vaikeammin saatavilla, vaikuttaisi se todennäköisesti luonnostaan aika monen ruokavalioon. Siksi onkin hyvä päättää suosia vain luomua ja eettistä: eipä ole ylitarjontaa! Minäkin sain ”metsästää” tätä luomubroileria monesta kaupasta, ennen kuin tärppäsi. Tätä ei siis hankittu heräteostoksena, vaan piti nähdä vaivaa, että lihakimpale löytyi.

Lihan päivittäisestä syömisestä: toisaalta, jos metsästää riistansa itse, saa minun puolestani nauttia sitä vaikka kahdesti päivässä. Kannattaa vaan funtsia, onko ruokavalio terveellinen?

Luomubroileria valmistaessani ihmettelin, kuinka kokonaisen eläimen käsittely voi tuntua niin väärältä, kun kuitenkin koen eettisen lihan syömisen olevan ok? Oivalsinkin, että jokaisen lihaa syövän olisi hyvä edes kerran kohdata ruokansa kokonaisen, kuolleen eläimen muodossa, valmistaa se itse ja sitten päättää, että jooko vai eikö? Lastenkin on hyvä ja tärkeää ymmärtää, mistä liha tulee. Esimerkiksi kanaa ja riisiä rakastavalle 4-vuotiaalle kokonaisen broilerin näkeminen oli iso juttu. Päätön lintu huvitti häntä, mutta mietitytti myös: ei hän ole koskaan nähnyt, miltä se thaimaalaisessa ravintolassa lautasella oleva lempiruoka oikeasti näyttää, kun sillä ei ole sulkia ja päätä. Kun se on ”peppu pystyssä uunissa”. Yhtä tärkeää kuin se, että lapset oppivat, miten vihannekset kasvavat mullassa tai kuinka maito tulee lehmästä, on oppia, mistä liha tulee. Minkä vaiheiden jälkeen ulkona kuopsuttava lintu päätyy lautaselle. (Sitä en tiedä, koska kerron skidille tehotuotannosta realistisesti. Toistaiseksi olen vaan kertonut, että toisilla eläimillä on liian vähän tilaa ja toiset saavat olla ulkona vapaina.)

Tämä luomubroileri oli perheessämme siis iso juttu. En ole valmistanut kokonaista lintua koskaan aikaisemmin enkä rehellisesti tiedä, teenkö niin enää ikinä.

Pahiten tökki tässä kohtaa:

”Huuhtele broileri ja kuivaa talouspaperilla. Kuivaa kevyesti myös sisältä. Sulje peräpää joko cocktailtikuilla tai ompele se lintunarulla kiinni. Sido koivet toisiinsa laittaen sääret ristiin. Sido halutessasi myös siivet kiinni vartaloon. Hieron linnun päälle mausteliemi. Anna linnun maustua jääkaapissa mielellään ainakin kolmen tunnin ajan, jotta mausteet pääsevät imeytymään sen lihaksiin”.

Aargh. Mausteiden imeytyminen lihaksiin, jalkojen sitominen, peräpään sulkeminen… Olen ihan nössö! Mutta hirvitti vähän.

Valmistin linnun blogin uutiskirjeen reseptin mukaan. Raaka-aineet olivat herkullisia: kanelia, omenaa, persikoita, konjakkia… Mausteliemi ja täyte maistuivatkin ihanalta ja saivat koko kämpän tuoksumaan taivaaliselta. Mutta kun piti tunkea täyte linnun sisälle… Ei se ihan rutiinilla mennyt.

Laitoin broilerin uuniin, kääntelin ja valelin nestettä sen päälle. Koko prosessi tunti ihan kuin joltain hautausseremonialta — paitsi että seuraava vaihe oli syöminen.

Katoin pöydän illan vieraalle ja jännitin, miltä lopputulos maistuu. Oli aika yllätys saada ravintolatason ruokaa. Siis ihan oikeasti aivan älyttömän upea maku. En olisi uskonut a) osaavani valmistaa näin hyvää lintua, b) että tämän ahdistuksen sekaisen kokkausseremoniani päätteeksi ruoka voisi maistua muulta kuin kuolemalta. Ruokaseura oli samaa mieltä, ihanaa! Söimme hymyssä suin, punaviinin kera. Oikeasti ihan loistava juhla-ateria.

Koska lapseni rakastaa riisiä ja kanaa, oli huippua saada aterian ylijäämä monena kerta-annoksena pakkaseen. Tietty voisin kieltää skidiltä kanan kokonaan, mutta kuka äiti haluaisi viedä pieneltä lempiruokaansa, kun sen kerran saa — pienellä vaivalla tosin — eettisesti? Ne, joiden mielestä lihan syöminen ylipäänsä on epäeettistä, kokevat toimintani tietty heikkoutena. Että kyllä lapselta nyt lihan voi kieltää. Niin varmaan voikin, mutta minä en halua. Ryhtykööt kasvissyöjäksi sitten jos/kun itse haluaa. Meillä sitäpaitsi syödään pääasiassa kalaa ja kasviksia. Sitä vegaanikuukautta aion silti testa koko perheen voimin heti, kun olen vähän paremmassa jaksussa!

Kokkausprosessi jätti jännän tunteen. Ristiriitaisen. Olenko näin vieraantunut luonnosta vai onko lihan syöminen minusta väärin? Vaikka se olisikin eettisesti kasvatettu. Koska vastaan jälkimmäiseen kysymykseen ei, on ekan kysymyksen vastaus oltava kyllä. Kokemus havahdutti tämän kookosvettä litkivän chia-puurofanin, joka tykkää hakea lounaansa Silvopleestä. Taisi tulla ihan oikeaan osoitteeseen tämä kokonaisen linnun käsittely. Havahduin vähän. Ne kalkkunaleikkeet saavat kyllä nyt jäädä. Otan pakkasesta mielummin tätä luomubroitsua sulamaan, sitä kun on hetkeksi.

Mitä mieltä olette? Luomubroileria vai ei? Entä oletteko mukana tammikuun vegaanihaasteessa?

The post Luomubroilerin syömisestä appeared first on Kemikaalicocktail.